Silleen ne hommat etenee. Olen nyt käynyt kahdesti uimassa ja kerran kävelemässä pidemmän kaavan mukaan sekä tehnyt sen kuuluisan saliohjelman kertaalleen läpi vähän isommilla painoilla kuin viimeksi, eikä mikään aktiviteetti ole aiheuttanut suurempaa tuskaa ja turvotusta. Vähänkö hienoa!
Portobellon uimahalli on meidän lähihalli ja on sekä kamala että ihana yhtä aikaa. Rakennus itsessään on viktorianaikainen ja on varmasti ollut huiman hieno aikanansa, ja onhan siitä loistosta jotain jäljelläkin, mutta ahkera käyttö ja aika ovat päässeet kyllä jättämään jälkensä. Tarjolla on "turkkilainen kylpylä", kunto- ja jumppasalit sekä kaksi allasta, joista suurempi on 25m ja pienempi sitten, no, pienempi. Kahvilasta saa tuoreita skonsseja aamuisin ja paikka toimii kätevästi myös tukikohtana avovesiuimareille, ranta kun sattuu olemaan aivan etuoven edessä. Ei siis huonompi. Altaat on paikalliseen tapaan täytetty veden lisäksi kloorilla eikä hygienian suhteen olla kovin tarkkoja. Sekapukkari yllätti ekalla kerralla; homma toimii siten että kopissa vaihdetaan uikkarit ja siitä sitten suihkun kautta altaaseen pulaamaan.
(Kuva lainattu Edinburgh Leisurelta)
(Kuva lainattu Edinburgh Leisurelta)
Juuri tultiin takaisin hallilta puolen tunnin uiskentelun jälkeen ja vaikka nilkka ei oikein diggaillut kroolin potkuista, sinnittelin jokusen altaanmitan sitäkin lajia. Enemmän kuin edelliskerralla. Jos kerta uimaan oppii uimalla niin ei se auta kuin mennä ja uida, vaikka sitten edes vähän kerrallaan.
Päivällä oltiin kävelemässä Arthur's Seatilla (tänäänhän on ollut varsinainen turistikierros). Ihan ylös ei nyt tällä kertaa menty ja tämäkin kierros aiheutti jo vähän päänvaivaa, sillä portaiden laskeutuminen on vielä vähän haparoivaa nilkan kunnosta johtuen ja portaitahan ei reitiltä jäänyt puuttumaan. Fiksuna sentään muistin ennen lähtöä jossain nurkassa nähneeni kävelysauvat ja ne napattiin mukaan - hyvä! Olisi saattanut jäädä reissu puoleenväliin ilman. Ylöspäin mennessä kerkesin ottaa hyvät hiet mutta alastullessa kyllä oli hurjan iloinen kun tuli otettua kunnollinen takki mukaan, tuuli nimittäin nousi kaiken aikaa ja kun alastulo oli sellaista askelma kerrallaan-köpöttelyä, niin kylmähän siinä oli tulla. Hyvin kuitenkin pärjättiin ja mielessäni ajattelin että pitää ehkä ottaa uusintaan, meinaan tuo portaiden laskeutumisen sujuminen on yksi aika erinomainen indikaattori nilkan kunnolle.
Mieli lepää, etureidet eivät.
Nilkkavammaisen reittivalinta. Tuolta me tultiin.
Ja tuonne me mennään.
Huomenna olisi tiedossa ihan oikea koulupäivä, tahi ainakin puolikas sellainen. Päivän mittaan pitää koittaa vähän kursia kasaan ajatuksia päättötyön osalta, perjantaina olisi nimittäin aiheen tiimoilta tapaaminen potentiaalisen ohjaavan opettajan kanssa. Partanen meinasi viedä pyöränsä aamusta triathlonkauppaan säädettäväksi, ja ajattelin änkeä mukaan. Jos siellä olisi vaikka jotain tosi tarpeellista hankittavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti