Pikalomailua: Aviemore

Terveisiä sängynpohjalta. Syynä ei ole flunssa eikä muukaan tauti vaan ihan puhdas laiskuus. Karvaturre lähti ostamaan printteriä ja viemään ongelmajätettä kierrätysasemalle ja minä luistelin petin pohjalle viettämään sunnuntaisiestaa. Hyvä työnjako, ainakin omasta mielestäni.

Viimeinen reilu viikko on ollut aikamoista viipellystä ja kohtalaista ilonhetkien ja turhautumisien vuoristorataa. Kaikkihan alkoi viime perjantaina kun...

Yritän siis parhaillaan saada alulle kandityötä. Tapaaminen erään proffan kanssa aiheeseen liittyen oli sovittuna perjantaiaamulle. Olin jo aiemmin yrittänyt tavoittaa samaista ukkelia, edellinen kerta päättyi siten että hän lähti "hakemaan kalenteria" eikä koskaan tullut takaisin. Näistä fair play-asetelmista siis lähdettiin sopimaan seuraavaa tapaamista ja neuvottelemaan valitsemastani aiheesta. No, neuvottelu meni pääkohdittain sillä tavalla että minun valitsemani aihe oli ihan huono (huolimatta siitä että näytteet oli jo kerättynä ja toinen proffa oli esittänyt puoltavan kantansa asiasta) ja nyt minun pitäisi kiireen vilkkaa kerätä uudet näytteet (Suomesta, tietenkin). Ja tapu-tapu olkapäälle ja palataan asiaan ensi viikolla.

Näin siis lähdin tapaamisesta kotiin hämmentynein mielin, vähälukuisten aivosolujeni surkeana halatessa toisiaan lohdutukseksi. Minun lohdutukseni (ja ainoa ajatus jonka aivoparat saivat koostettua) oli se että olin tullut ilmoittautuneeksi aiemmin ERC:n triathlonjaoston viikonloppuleirille Aviemoreen. Sinne siis.

Käsitin kyllä itsekin olevani hieman altavastaajan roolissa viikonloppuna, tusinasta osallistujasta noin puolella oli täyden matkan triathlonsuoritus tältä vuodelta vyön alla, ja tietääkseni muilla ei ollut vaivana murtuneita alaraajoja. Ajattelin kuitenkin etten anna asian suuremmin vaivata, koskapa mainoskirjeessä oli erikseen mainittu että leirin ohjelma on "rento" (että menenkin aina samaan lankaan). Back-up planiksi olin velvoittanut Partasuun pysymään minun tahdissani pyörälenkin ajan.

Heti perjantai-iltana päästiin asian ytimeen kun kuultiin että paikalla oli sauna. Ja mitä me löysimmekään! Ihan oikean saunan! Siellä oli ihan oikea kiuas ja sille sai ihan oikeasti heittää löylyä! Aivan huikeaa. Jos aamulla oli ottanut vielä päähän keskiraskaasti, stressi kyllä laukesi täysin saunan lauteilla. Ei olisi voinut parempaa toivoa, varsinkin kun asia tuli täysin yllätyksenä. Ja mikä parasta, kysyessämme respasta saunan sijaintia, sieltä kerrottiin että "siellä onkin juuri ryhmä suomalaisia" ja niinhän siellä tosiaan oli. Kyllä se maailma on vaan pieni.

Homma toimi oikeastaan ihan erinomaisesti. Koin pientä omatunnon kolkuttelua lauantaiaamuna muiden suunnatessa seitsemäksi läheiselle hallille aamu-uinnille, mutta loppupäivän ohjelmaan juoksutekniikka poislukien sainkin osallistuttua ihan hyvin. Ja ne Aviemoren maisemat, voi pojat! Kuulkaa!

Koska olen hajamielinen, jätin kameran pyöräreissulta pois. Otin kuitenkin jokusen räpsyn puhelimeen, sen minkä kehtasin hidastaa muutenkin hidasta matkantekoa.

Metsä. Ja vuoret. Puolukoitakin muuten näkyi. Nams nams.

Silta.

Pilvetön taivas, Skotlannissa. Ooo!

Kaffepaussin paikka.

 

Namskis maiskis!

 

Linnuille oli laitettu oma kattaus. 

Olipa sinne tiensä löytänyt eräs (pulska) oravakin.

 

Bisnesneuvojana taimistolla oli Herra Kissa. Hän oli päiväunihommissa.

 

Ihastuttava ulkoalue.

Luonnon syysvaatteet.

 

Kukkimishommissa.

Iltapäivän jumppatunnilta en kehdannut ottaa kuvia (tosin siihen mennessä olin tainnut karistaa jo puhelimenikin taskusta) joten kuvamateriaalia sieltä ei ole muisteltavaksi, mutta teemana oli "tunne vatsalihaksesi (huomenna)" ja se kyllä oli ihan teemansa mukainen sessio. Muu lössi sai ohessa hyvän juoksutekniikkasession, minä ja eräs polvivaivainen herra jäimme siitä sivuun. Paikalla oli seuran valmentaja eli ihan hatusta revittyä homma ei suinkaan ollut. Ilta päättyi meidän osaltamme saunan kautta pubipäivälliselle, hurjimmat jatkoivat rentoutumista aamun aikaisille tunneille asti.

Sunnuntaiaamuna olisi ollut mahdollisuus osallistua paikalliselle puolimaratonille. Kaksi ukkoa jätti väliin todettuaan olleensa aika hapokkaassa kuosissa edellisiltaisten illanistuntojen jäljiltä, mutta kylläpä lähtöviivalle asti taisi muutama sissi päästä.Tässä vaiheessa olin jo täysin unohtanut kameran olemassaolon. No, onneksi nyt edes muutama kuva tarttui lauantailta matkaan.

Ja mitä tulee siihen kandityöhön, hyvin levänneet aivosoluni pinnistivät parhaansa mukaan ja seuraava aihe-ehdotus on sisässä. Aionpa hämmästyä, mikäli proffa-ystäväni vastaa sähköpostiini lähiaikoina.