Joka vuosi, kevään koittaessa on tarkoitus että autoihin vaihdetaan renkaat. Näin tänäkin keväänä, sillä nastoilla on tylsää ajaa koko kesä ja lisäksi tarvitaan hyvä syy juoda olutta ja syödä pitsaa. Koska renkaanvaihto omassa pihassa aiheuttaa kylänlaajuista huomiota, tehdään se Pirren luona.
Tarvikkeet:
1 kpl Outi
1 kpl Pirre
1 kpl Sirkku (lisävaruste)
2 kpl pitsa
4 kpl kesärenkaita
1 kpl auto
2 kpl tunkki, joista
1 kpl käyttökelvoton ja
1 kpl punainen
1 kpl haarukka
1 kpl kissa, mieluiten Onni
1 kpl lauta, jonka päälle (punainen) tunkki laitetaan, ettei se uppoa Pirren pihamaahan
x kpl olut
Aloitetaan. Ensin pitsat uuniin ja oluet pöydälle. Sitten pitsat pois uunista ja kissa pöydälle. Tämän jälkeen pitsat pöydälle ja oluet kitusiin (tällä välin kissa on mennyt tuolille). Tämän jälkeen pitsat kitusiin, uudet oluet pöydälle ja kissa lattian ja toisen tuolin kautta uudelleen pöydälle. Lisää olutta, kissa ulos. Kissa sisään. Kissa ulos. Olut. Pirre ulos. Kissa sisään. Sirkku ja Outi ulos. Kissa ulos.
Auto kuoppaan. Renkaat pois takaluukusta. Olutta. Manuaalin etsimistä. Tunkin etsimistä. Punainen tunkki ei toimi. Olutta. Pirre saa tunkin toimimaan sillä välin kun Outi löytää toisen joka ei toimi. Sirkku hakee lisää olutta. Outi hakee auton käyttöohjeet. Pirre ei hae mitään. Kokeillaan auton nostamista, ei nouse. Tunkki uppoaa pihamaahan. Siirretään auto. Nostetaan auto uudestaan, nousee. Irrotetaan rengas värkillä, jota Outi kutsuu haarukaksi (ei se lusikkakaan ole). Tunkki alkaa upota uudelleen, laitetaan kesärengas nopeasti paikalleen. Sirkku irrottaa muista renkaista pölykapseleiden sijaan vanteita, Outi estää. Sirkku siirtyy irrottamaan renkaiden pultteja. Pirre kiristää edellisiä. Outi siirtää tunkin. Lisää olutta. Outi muistuttaa, että pitää muistaa vittuilla ensi tilassa hieman Petelle, joka käy vaihdattamassa huoltamolla renkaat omaan autoonsa. Kuinka kädetöntä. Sirkku laittaa pölykapselin paikalleen. Ensimmäinen rengas vaihdettu.
Toistetaan vielä kolme kertaa, jolloin kaikki neljä rengasta on vaihdettu ja oluet juotu (aikaisemmin ei kannata lopettaa, vaihtaa vaikka mieluummin jonkun renkaan kahteen kertaan). Laitetaan loput pölykapselit paikalleen ja todetaan homma valmistuneeksi. Kerätään oluttölkit auton konepelliltä. Laitetaan autonovet lukkoon ja kävellään kotiin.
Toden totta, alan jo etäisesti ymmärtää miehiä, jotka kaiken aikaa värkkivät autojensa konepeltien alla. Jos renkaidenvaihto jo on noin hauskaa, kuinka upeaa onkaan öljynvaihto tai moottorinvaihto!!
perjantai 25. huhtikuuta 2008
perjantai 18. huhtikuuta 2008
Kummitteleva tarhuri
Mikä loistava ilma!
Aamulla oli tosin hiukan kylmä, ja kun olin jo valmiiksi kökkinyt puolitoista päivää ruusupenkeissä leikkuupuuhissa, ei veri tahtonut muutenkaan kiertää varpaisiin asti. Pientä pukkilaukkaa vain sitten ympäri ruusutarhan (Entiltä opitut kuviot) ja johan lämpeni.
Sittemmin olen jo kotiutunut, syönyt, nukkunut, syönyt uudestaan, käynyt Entin kanssa lenkillä, leikkinyt sen kanssa parturileikkiä jossa minä olin parturi ja Entti asiakas (luultavasti se haluaa vaihtaa ensi kerralla, sen verran kiinnostunut se oli saksista) (luultavasti tosin lähinnä niiden lyömisestä mun selkään), kotiutunut jälleen ja nyt pitäisi ottaa vielä kolmas kierros syömistä ennen kuin ohjelmassa on lisää nukkumista. Miten se vanha viisaus menikään... "Älä jätä mitään sellaista huomiselle, minkä voit tehdä jo tänään, sillä jos pidät siitä, voit tehdä sen huomenna uudestaan" tai jotain sinnepäin. Syöminen on mukavaa, sitä kannattaakin tehdä tosi usein, mutta töihin puolestaan en aio hairahtaa kahta kertaa samana päivänä. Paitsi juhannuksena tietty, mutta silloinpa menenkin toisella kertaa sinne syömään. Hah.
Tänä keväänä olen saanut kaksin kappalein uusia tuttavia: ensin Vehmaan väkiluku lisääntyi yhdellä pienellä ihmisellä ja tästä muutaman viikon jälkeen, karkauspäivänä, syntyi veljelle ja tämän vaimolle pikkuruinen tyttö. Suloisia ihmisenalkuja kerrassaan, ja erityisen ilahtuneeksi ja ylpeäksi tulinkin, kun sain kunnian toimia molemmille kummina. Kaksi viimeistä viikonloppua ovatkin olleet yhtä juhlahumua, kun nimiä on annettu. Ja hienoja nimiä annettiinkin!
Tässä vielä kuvasatoa viime viikonlopun ristiäisistä: Pieni Iris ja pummitäti Outi. Toista naurattaa, toista ei.
Ja tässä sitä edeltävältä viikonlopulta: Pikku Tilda kummeineen.
Huom. Tildan ja kummisedän sävytetyt tutti ja solmio, takuulla olivat sopineet etukäteen...
Tänä viikonloppuna on vuorossa paluu arkeen. Koska omenapuiden leikkuuaika on jo mennyt, ajattelin että voisin edes etsiä sahan ja tikkaat. Pihaa pitäisi muutenkin hieman ropata, ettei tarvitse joka kerta punastua, kun joku ajaa ohi. Vaikka taitavat olla jo tottuneet. Eihän sillä suutarin lapsella kenkiä ollut, ja puutarhurikin pitää kuokkaansa vakan alla.
Minä kylvän vihreän nurmikon joka kasvaa apilaa
Ja vehmaalta tuoksuu tarhassa kun tuuli puhaltaa
Älä huolehdi turhaan tarhuri, saat siemenet itämään
Voikukkia kasvaa varmasti ja vaikka et kylväkään
Minä ruusun istutan tarhaani, jalon, vahvarunkoisen
Ja kun ruusu nuppunsa aukaisee, koko päivän iloitsen
Älä huolehdi turhaan tarhuri, saat ruususi kasvamaan
Ja sen piikit tunnet varmasti jos kukka ei puhkeakaan
Ja lintulautoja joukoittain panen puihin korkeisiin
Lahorastaat aamulla laulavat, minä herään säveliin
Älä huolehdi turhaan tarhuri jos lähtevät laulajat
Niin harakat saapuvat varmasti ja ne puissasi nauravat
(Puutarhurin laulu, Aale Tynni)
Aamulla oli tosin hiukan kylmä, ja kun olin jo valmiiksi kökkinyt puolitoista päivää ruusupenkeissä leikkuupuuhissa, ei veri tahtonut muutenkaan kiertää varpaisiin asti. Pientä pukkilaukkaa vain sitten ympäri ruusutarhan (Entiltä opitut kuviot) ja johan lämpeni.
Sittemmin olen jo kotiutunut, syönyt, nukkunut, syönyt uudestaan, käynyt Entin kanssa lenkillä, leikkinyt sen kanssa parturileikkiä jossa minä olin parturi ja Entti asiakas (luultavasti se haluaa vaihtaa ensi kerralla, sen verran kiinnostunut se oli saksista) (luultavasti tosin lähinnä niiden lyömisestä mun selkään), kotiutunut jälleen ja nyt pitäisi ottaa vielä kolmas kierros syömistä ennen kuin ohjelmassa on lisää nukkumista. Miten se vanha viisaus menikään... "Älä jätä mitään sellaista huomiselle, minkä voit tehdä jo tänään, sillä jos pidät siitä, voit tehdä sen huomenna uudestaan" tai jotain sinnepäin. Syöminen on mukavaa, sitä kannattaakin tehdä tosi usein, mutta töihin puolestaan en aio hairahtaa kahta kertaa samana päivänä. Paitsi juhannuksena tietty, mutta silloinpa menenkin toisella kertaa sinne syömään. Hah.
Tänä keväänä olen saanut kaksin kappalein uusia tuttavia: ensin Vehmaan väkiluku lisääntyi yhdellä pienellä ihmisellä ja tästä muutaman viikon jälkeen, karkauspäivänä, syntyi veljelle ja tämän vaimolle pikkuruinen tyttö. Suloisia ihmisenalkuja kerrassaan, ja erityisen ilahtuneeksi ja ylpeäksi tulinkin, kun sain kunnian toimia molemmille kummina. Kaksi viimeistä viikonloppua ovatkin olleet yhtä juhlahumua, kun nimiä on annettu. Ja hienoja nimiä annettiinkin!
Tässä vielä kuvasatoa viime viikonlopun ristiäisistä: Pieni Iris ja pummitäti Outi. Toista naurattaa, toista ei.
Ja tässä sitä edeltävältä viikonlopulta: Pikku Tilda kummeineen.Huom. Tildan ja kummisedän sävytetyt tutti ja solmio, takuulla olivat sopineet etukäteen...
Tänä viikonloppuna on vuorossa paluu arkeen. Koska omenapuiden leikkuuaika on jo mennyt, ajattelin että voisin edes etsiä sahan ja tikkaat. Pihaa pitäisi muutenkin hieman ropata, ettei tarvitse joka kerta punastua, kun joku ajaa ohi. Vaikka taitavat olla jo tottuneet. Eihän sillä suutarin lapsella kenkiä ollut, ja puutarhurikin pitää kuokkaansa vakan alla.
Minä kylvän vihreän nurmikon joka kasvaa apilaa
Ja vehmaalta tuoksuu tarhassa kun tuuli puhaltaa
Älä huolehdi turhaan tarhuri, saat siemenet itämään
Voikukkia kasvaa varmasti ja vaikka et kylväkään
Minä ruusun istutan tarhaani, jalon, vahvarunkoisen
Ja kun ruusu nuppunsa aukaisee, koko päivän iloitsen
Älä huolehdi turhaan tarhuri, saat ruususi kasvamaan
Ja sen piikit tunnet varmasti jos kukka ei puhkeakaan
Ja lintulautoja joukoittain panen puihin korkeisiin
Lahorastaat aamulla laulavat, minä herään säveliin
Älä huolehdi turhaan tarhuri jos lähtevät laulajat
Niin harakat saapuvat varmasti ja ne puissasi nauravat
(Puutarhurin laulu, Aale Tynni)
torstai 17. huhtikuuta 2008
Aika rientää...
...kun on mukavaa.
Ja rientää se näköjään, vaikkei olisi edes kovin mukavaakaan.
Hirveä homma tällainen, kun kerran jättää kirjoittamatta, niin sitä putoaa kärryiltä kuin mummo lumeen ja aita on vihreää ja ruoho matalaa eikä kellään ole enää mitään sen viisaampaa sanottavaa, vaikka kynttilä on vakan alla ja pyy pivossa ja sitäpaitsi tulin, vaikka en nähnyt mitään enkä taatusti voittanut.
Olin tänään näyttämässä mun kipeää pohjetta terapeutti-kansanparantajalle. Se sanoi että olen vino oikealle, joka selittää kaikin puolin sen, miksi muksahtelen hevosen selästä aina samalle puolelle. Nyt olen oikaistu ja ja väännelty ja käännelty, mutta pohje särkee edelleen, eikä siihen puolestaan ole mitään syytä. Mutta suolaa tarttisi syödä, se kai sitten pitää kansan terveenä ja terapiavapaana.
Ja huomenna on jo perjantai!
Ja rientää se näköjään, vaikkei olisi edes kovin mukavaakaan.
Hirveä homma tällainen, kun kerran jättää kirjoittamatta, niin sitä putoaa kärryiltä kuin mummo lumeen ja aita on vihreää ja ruoho matalaa eikä kellään ole enää mitään sen viisaampaa sanottavaa, vaikka kynttilä on vakan alla ja pyy pivossa ja sitäpaitsi tulin, vaikka en nähnyt mitään enkä taatusti voittanut.
Olin tänään näyttämässä mun kipeää pohjetta terapeutti-kansanparantajalle. Se sanoi että olen vino oikealle, joka selittää kaikin puolin sen, miksi muksahtelen hevosen selästä aina samalle puolelle. Nyt olen oikaistu ja ja väännelty ja käännelty, mutta pohje särkee edelleen, eikä siihen puolestaan ole mitään syytä. Mutta suolaa tarttisi syödä, se kai sitten pitää kansan terveenä ja terapiavapaana.
Ja huomenna on jo perjantai!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)