Roadtrip Vehmaa - Punkaharju suoritettu, jee!
Kaikkihan alkoi siitä kun itärintamalla majaansa pitävän ystäväni pakettiauto laukesi. Seuraajakandidaatti löytyi Salosta, ja koska satun olemaan ainoa, joka asuu sadan kilometrin säteellä, sain tehtäväkseni käydä koeajamassa koslan ja kertoa, onko se kelvollinen vaiko ei. Niinpä siis matkustin Saloon, ajoin kerran korttelin ympäri, totesin että autossa on neljä rengasta ja ratti ja ilmoitin sen täyttävän kaikki sille asettamani kriteerit. Niinpä se siis lähti Salosta mukaani Vehmaalle ja täältä sen sitten ajoin Punkaharjulle uuteen kotiinsa.
Asiantuntevasti valikoin matkapäiväksi tiistain, "huono ajokeli koko maassa". Tuhahdeltuani aikani halveksuvasti moiselle sääennustukselle täytin tankin, pissapojan ja eväsvaraston ja lähdin vihellellen matkaan (pakussa kun ei ollut minkään sortin soitinta). Lahteen asti sainkin ajella duuripainotteisten luritusten täyttäessä auton, mutta siitä sitten alkoi sen sarjan lumipyry, etten tiennyt, pelastaako enää kovaääninen virrenveisuukaan minua. Tie muuttui pian niin liukkaaksi että aloin harkita pysähtyisinkö markettiin ostamaan kaksi paria luistimia ja vaihtaisin ne talvirenkaiden tilalle, ja kun vielä satuin sopivasti tuoreelle kolaripaikalle, alkoi huumorintaju olla tosi vähissä. Mutta perillepä pääsin, Porilaisten Marssin tahtiin, hahaa. Ja saunaan. Nam.
Muilta osin Punkaharjunretki oli vaikka kuinka mukava. Perillä oli oikea talvi, lunta ja jäätä järvessä ja pakkasta ja kaikkea. Vietin kaksi toiminnantäyteistä päivää Gitan, neljä vuotta, kanssa, joka oli saanut luvan lintsata päivähoidosta sen aikaa. Rattikelkkailimme, potkukelkkailimme, teimme lumienkeleitä ja -kuperkeikkoja, katsoimme muumeja ja halinalleja, kokosimme palapelejä, leikimme prinsessoja ja maalasimme vesiväreillä vuoria ja kukkia. Päiväunia emme nukkuneet. Myönnän, että kotiin palattua olin hieman väsynyt.
Tänään olin jälleen ratsailla, Fannyn kyydissä. Se oli luultavasti viettänyt viikon popsien energiapatukoita ja sokeria ja juoden batterya, koska oli suorastaan hereillä. Loiske vaan kävi kun harrastimme vesi-, räntä- ja lumisateessa. Kivaa vaihtelua, tulin hurjan iloiseksi säästä huolimatta, sillä vaikka ratsastus ei sujunutkaan mitenkään erinomaisen hyvin, sain eka kertaa keskittyä muuhunkin kuin vahtimaan, ettei urheiluvälineeni nukahda seisaalleen. Hyvät meistä vielä tulee.
Nytsillään orientoidun huomiseen tapaamiseen Höpö-hepan kanssa, pitkästä aikaa, sekä tiistaina koittavaan Ikean retkeen. Uudet verhot pohjoissiipeen muuttaneeseen makkariin olisivat aika ok. Näyttää sitten keväisemmältä. Viikolla tuli postissa Hööksin kevätkuvasto, taidan suksia sen kanssa petiin ja kuvitella, että kevät on niin paisteinen, että voin hyvällä omatunnolla tilata kaikkia vaaleansävyisiä urheiluvaatteita. Ha ha ha.
P.S. Puut muuten puhuvat sen takia, että niillä on suu. Tämän opimme tieteiselokuvasta Halinallet: Halipula.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti