Toipumisia.

Flunssa, joka ei tullut kello kaulassa.

Vitsit, tänä syksynä ei ole tainnut olla ainuttakaan nuhaa, flunssaa, yskää tai muuta räkätautia, jota en olisi saanut. Joo-o, opiskelin netistä (tässä kun olen hyvin ehtinyt surffata puoli nettiä, sen verran on tullut kuumepäissä sohvaa kulutettua) että veriarvojen alhaisuus johtaa kehon puolustuskyvyn heikkenemiseen, mutta oikeasti, kamoon. Ei ne nyt kovin alhaalla olleet, onkos tämä nyt pientä liioittelua?! Viimeisin flunssa tuli viikonloppuna, ilmeisesti pitkäkestoisen Turussa rilluttelun seurauksena. Ihan käytännön neuvona jatkoa ajatellen, se softshelltakki kannattaa kyllästää siten, että se tosiaan pitää sitä vettä, jos sitä meinaa sateella käyttää. Hienoa, kun on tollaisia teknisiä vaatekappaleita, jotka ajavat ihmisen hetkessä perikatoon.

Olin tiistaina tekemässä tokaa kertaa hieman tallia tuttavani luona, jossa olen luvannut autella toisinaan tässä lomailuni ratoksi. Siinä kakkaa mättäessä tuli hieman hassu olo ja *ploks* meni toinen korva lukkoon. Voin kertoa, että tällainen äkillinen kuulon aleneminen johtaa todella tehokkasti siihen, että tuntee itsensä hyvin, hyvin idiootiksi. Keskustelu tästä eteenpäin on ollut mun puolelta aika "MITÄ?"- painotteista, ja illan ratsastustunnilla, jolle tokikin koin olevani edelleen tarpeeksi terve osallistumaan (perusteellisen douppaamisen jälkeen, tosin) venyin suorastaan hämmästyttäviin suorituksiin. Ei, ei oikeaa laukkaa, ei sillä pitkällä sivulla, eikä oikeastaan edes nyt. Terhin muutoin niin perin kantava ääni vaimeni kerrankin tasaiseksi huminaksi maneesiin.

Tästä olisi jo pitänyt pystyä päättelemään, että saattaisi olla syytä käydä näyttämässä naamaansa paikalliselle lääkärille (varsinkin kun kuulo katosi seuraavana päivänä toisestakin korvasta), mutta perinteiseen "kyllä tämä nyt tästä menee varmasti pian ohi" -tapaan vitkuttelin vielä eiliseen asti. Tällöin ei Vehmaalla ollut enää päivystysaikoja tarjolla, "Ei täällä nyt ole lääkäreitäkään paikalla", neuvoi ystävällinen hoituri puhelimessa, "Eikä oikeastaan kannata soittaa huomennakaan." Joo. Tutustumisretki Ukiin yhteispäivystykseen siis ohjelmassa. Päivystävä lääkäri (nuori ja komea tietenkin, mistä ne oikein ottavat aina päivystyksiin niitä?) löysi toisesta korvasta tavallisen tulehduksen ja toisesta "OHO":n (viisaasti jätin kysymättä tarkemmin) ja havaittuaan mun silmät enemmän punaisiksi kuin sinisiksi tulkitsi nekin tulehtuneiksi. Eli siis kotiin tuliaisina kuorma antibiootteja ja buranaa ja toipumistoivotuksia. Ja takaisin sohvalle.

Tänään tuntuu jo siltä, että voisi tehdä muutakin kuin maata sohvalla ja odottaa iltaa. Antibiootit ilmeisesti tehoavat (tai sit se oli se kourallinen buranaa jonka huitaisin naamariin illalla ennen nukkumaanmenoa), koska olen alkanut jo kuulla asioita (niitäkin, joita myös muut kuulevat) ja loputon hakkaava yskä helpottaa (oikeasti, nyt tiedän, mistä termi "hakkaava" siihen on tullut, naapurit varmaan jo epäilevät että olen vihdoin alkanut tehdä sitä remonttia). Jesh, aika palata eloon. Taivassalossa on kai joulumarkkinat tänään, oh la la. Se on hyvä aloitus.