Eihän täällä tapahdu mitään! Enpä muistanutkaan, että vuoteen kuuluu näin lamaantunutkin aika, tämähän on aivan ahterista. Viimeinen työpäivä oli viime viikon perjantaina ja kai tässä nyt pitäisi riemuita talvilomasta, mutta... no ensinnäkin, MIKÄ TALVI?! Hemmetti, siellähän sataa vettä niin paljon kuin taivaasta mahtuu tulemaan. Lomakin näissä maisemissa tuntuu aavistuksen kyseenalaiselta, voiko tätä nyt oikeastaan edes laskea? Suomeen on selvästikin rantautunut viides vuodenaika, jota ehdottaisin kutsuttavaksi ihan vaan nimellä kamala. Tämän uuden tulokkaan tuntomerkkejä ovat jatkuva pimeys (joka puolenpäivän tuntumassa vaihtuu tuokion kestäväksi harmaudeksi), sade ja kalseus, joita ei saa kesytettyä vaikka kaivaisi kaikki värikkäimmätkin villavaatteet esille, leipoisi pelleittäin suklaakeksejä ja kakkuja, joisi kuinka monta litraa minttukaakaota tahansa tai polttaisi mottitolkulla puuta takassa. Kamala saa ihmiset muuttumaan väsyneiksi, vihaisiksi ja harmaiksi. Se tekee lattioista kylmät ja maisemasta ruman. Aamulehti ehtii vettyä postilaatikkoon, kengät muuttuvat ikimäriksi ja flunssa tuntuu tekevän tuloaan kaiken aikaa. Ankeus muuttaa pään sisälle ja narina alkaa. Oikeasti, koska se talvi oikein tulee?
No, ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Nythän on aivan loistava sää nukkua! Ja juosta! Olen siis nukkunut pois viimeisten työviikkojen aikana vallan ottanutta väsymystä. 12 tunnin yöunet on olleet ihan peruskamaa. Yllättäen nukuttaakin paremmin, kun tietää, ettei aamulla ole kiire mihinkään. Juoksemaan olen "ehtinyt" vasta kerran, sillä vaikka sää olisi periaatteessa kerrassaan erinomainen lajin harjoittamiseen, yleinen motivaation puute vaikeuttaa huomattavasti lenkillelähtöä. Eiköhän se tästä ala sujua, ainakin nyt tämä ensimmäinen kerta pitkän tauon jälkeen tuntui ihan hyvältä. Peruskunto tietenkin on tiessään, mutta ei se niin kamalaa ollut kuin etukäteen pelkäsin. Äkkiäkös se siitä taas palautuu. Vähän puhuttiin jo Pirren kanssa jonkin vaatimattoman tavoitteen asettamisesta ensi keväälle, niin tulisi sitten käytyäkin taas hyvällä syyllä juoksemassa.
Uusia kenkiä olen myös käynyt katsastamassa, löysin netistä tosi tosi kivanoloiset Adidakset, mutta niitä ei toistaiseksi ole Varsinais-Suomen markkinoilta löytynyt. Innostusta kenkien etsimiseen ja vertailuun hieman syövät urheilukauppojen myyjät, esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa herrat "Ei täältä saa kaikkea mitä netissä on" ja "Kyllä suomalaiset juoksevat Asicseilla". En tiedä, millä asenteella juoksukenkäkauppaan pitäisi oikein mennä ja mitä niille myyjille kuuluisi sanoa, jotta ei joka kerta tuntisi olevansa pahan kerran väärässä paikassa. Ehkä ensi kerralla teeskentelen vesikauhuista, tai sitten vain juoksen seuraavan maratonini paljain jaloin.
No mutta, välillä vähän hyväntuulisempiinkin tunnelmiin. Eilen oli estekisat Uudessakaupungissa, joihin osallistuivat Entti-heppa ja tämän tallikaveri pilotteineen. Sää oli kerrassaan hieno (tämä lause kumonnee kaiken aiemman kitinän kamalasta vuodenajasta), aurinko paisteli ja pakkastakin oli vähän. Oikein, oikein mukava päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti