Lahjattomat treenaa

Ha ha ha ha.

Koko projekti alkaa vaikuttaa aikamoiselta vitsiltä. No, kuka sitä nyt maratonia varten treenaisikaan, kyllähän tosimies sellaisen pikku sunnuntailenkin kylmiltään juoksee. Alan olla aika kiitollinen siitä, ettei kukaan tiedä tästä loistotuumasta mitään. He eivät kärsi jos he eivät tiedä, ja myöskin minä kärsin huomattavasti vähemmän kun kukaan ei ole pilkkaamassa tätä tuhoontuomittua projektia.

Noniin. Asiaan. Herra X ja muut sosiaaliset velvoitteet saavat nyt luvan saada palttua. Mä olen haahuillut nyt mulle vierailla mailla aivan liian kauan, aika palata tutulle polulle ja juosta. On jo kiire, tai itse asiassa myöhäistä. "Kolmessa viikossa maratonkuntoon"-tyyppistä ohjelmaa ei löytynyt mistään tietolähteestä, eli tässä aletaan oikeasti olla aikamoisessa liemessä. Ja pieni pää sekaisin kuin Pariisin liikenne. Saa nähdä. Palaamme ihmissuhdepalstalle kesäkuun yhdeksännen jälkeen, mikäli tilanne sellaiselta näyttää.

Kävin eilen sijoittamassa rahakasan sykemittariin. Ainakin se pitää rauhallisessa liikkeessä, kokeilin sitä tänään eka kertaa. Ikään kuin mä muuten jotekin kovaa juoksisin... Tänään oli testiajossa pidempi lenkki. Kuudentoista kilometrin kohdalla oli mennyt kaksi tuntia, sellaista kahdeksan kilometrin tuntivauhtia siis. Polvi oireili taas, mutta siitä syyttäisin vain itseäni, jäi taas vähän vähemmälle lähtövenyttelyt. Nolo moka, luulisi sitä joskus edes oppivan. Mutta kaksikymmentä meni rikki ja elossa ollaan edelleen. Tarkoittaa sitä, että jonkinlaista hullua toivoa vielä on. Ainakaan periksi ei anneta, ei ennen kuin taju lähtee ja jalat irtoaa.

Joo, tähän lähtöön ei nyt ollut enempää sanottavaa. Yritän olla aktiivisempi nämä viimeiset ajat. Ihmeiden toivomisessa, jos en muussa.