Aamulla oli tosin hiukan kylmä, ja kun olin jo valmiiksi kökkinyt puolitoista päivää ruusupenkeissä leikkuupuuhissa, ei veri tahtonut muutenkaan kiertää varpaisiin asti. Pientä pukkilaukkaa vain sitten ympäri ruusutarhan (Entiltä opitut kuviot) ja johan lämpeni.
Sittemmin olen jo kotiutunut, syönyt, nukkunut, syönyt uudestaan, käynyt Entin kanssa lenkillä, leikkinyt sen kanssa parturileikkiä jossa minä olin parturi ja Entti asiakas (luultavasti se haluaa vaihtaa ensi kerralla, sen verran kiinnostunut se oli saksista) (luultavasti tosin lähinnä niiden lyömisestä mun selkään), kotiutunut jälleen ja nyt pitäisi ottaa vielä kolmas kierros syömistä ennen kuin ohjelmassa on lisää nukkumista. Miten se vanha viisaus menikään... "Älä jätä mitään sellaista huomiselle, minkä voit tehdä jo tänään, sillä jos pidät siitä, voit tehdä sen huomenna uudestaan" tai jotain sinnepäin. Syöminen on mukavaa, sitä kannattaakin tehdä tosi usein, mutta töihin puolestaan en aio hairahtaa kahta kertaa samana päivänä. Paitsi juhannuksena tietty, mutta silloinpa menenkin toisella kertaa sinne syömään. Hah.
Tänä keväänä olen saanut kaksin kappalein uusia tuttavia: ensin Vehmaan väkiluku lisääntyi yhdellä pienellä ihmisellä ja tästä muutaman viikon jälkeen, karkauspäivänä, syntyi veljelle ja tämän vaimolle pikkuruinen tyttö. Suloisia ihmisenalkuja kerrassaan, ja erityisen ilahtuneeksi ja ylpeäksi tulinkin, kun sain kunnian toimia molemmille kummina. Kaksi viimeistä viikonloppua ovatkin olleet yhtä juhlahumua, kun nimiä on annettu. Ja hienoja nimiä annettiinkin!
Tässä vielä kuvasatoa viime viikonlopun ristiäisistä: Pieni Iris ja pummitäti Outi. Toista naurattaa, toista ei.
Ja tässä sitä edeltävältä viikonlopulta: Pikku Tilda kummeineen.Huom. Tildan ja kummisedän sävytetyt tutti ja solmio, takuulla olivat sopineet etukäteen...
Tänä viikonloppuna on vuorossa paluu arkeen. Koska omenapuiden leikkuuaika on jo mennyt, ajattelin että voisin edes etsiä sahan ja tikkaat. Pihaa pitäisi muutenkin hieman ropata, ettei tarvitse joka kerta punastua, kun joku ajaa ohi. Vaikka taitavat olla jo tottuneet. Eihän sillä suutarin lapsella kenkiä ollut, ja puutarhurikin pitää kuokkaansa vakan alla.
Minä kylvän vihreän nurmikon joka kasvaa apilaa
Ja vehmaalta tuoksuu tarhassa kun tuuli puhaltaa
Älä huolehdi turhaan tarhuri, saat siemenet itämään
Voikukkia kasvaa varmasti ja vaikka et kylväkään
Minä ruusun istutan tarhaani, jalon, vahvarunkoisen
Ja kun ruusu nuppunsa aukaisee, koko päivän iloitsen
Älä huolehdi turhaan tarhuri, saat ruususi kasvamaan
Ja sen piikit tunnet varmasti jos kukka ei puhkeakaan
Ja lintulautoja joukoittain panen puihin korkeisiin
Lahorastaat aamulla laulavat, minä herään säveliin
Älä huolehdi turhaan tarhuri jos lähtevät laulajat
Niin harakat saapuvat varmasti ja ne puissasi nauravat
(Puutarhurin laulu, Aale Tynni)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti