torstai 19. syyskuuta 2013

Toipumisia.

Noniin,

nyt se kipsi on sitten jo sahailtu irti ja jalan kuntoutusta on ollut ohjelmassa viimeiset puolitoista viikkoa. Kipsin poiston yhteydessä sain vielä viikon mittaisen lisäsairasloman ja se kun päättyi, päätin minä urheasti mennä takaisin töihin. Vaa'alla painoi tosin osittain sekin että työpäiviä tässä vaiheessa oli enää jäljellä kolme ennen syyslomaa ja maisemanvaihdosta takaisin Skotteihin. Tyypillisesti aurinkoiset loppukesän säät tyssäsivät tarkalleen siihen kun koitti töihinpaluun aika, ja niinpä tällä viikolla on sitten vietetty enemmän aikaa vesisateessa seisoskellen kuin koko kesänä yhteensä.

Sairasloman loppupuoliskolla motivoiduin tarttumaan jo kutimeenkin.

Myös sudenkorennon kanssa tuli vaihdettua kuulumiset.

Partanen oli reilu ja siirsi lentonsa aikaisemmalle kipsijalastani johtuen, joten sairastelun viimeiset puolitoista viikkoa olivat huikean helpot, kun apua oli kaiken aikaa tarjolla. Nurmikin tuli ajettua ja "hieman" villiintynyttä pihaa raivattua, mikä oli ihan ilahduttavaa.

Kipsin poiston jälkeisenä päivänä olin ihan taivaissa ja tuntui suunnilleen että olen kuolematon, villi ja vapaa. Kauhea harmi että tunnetta ei kestänyt kovin paljon pidempään, ja osoittautui että jalka joka tuli paketista ulos oli laiha raukka ja nilkan liikeradoista oli enää muisto jäljellä. Nyt puolitoista viikkoa myöhemmin olen saanut selville, että toivoa on ja jokainen päivä on vähäsen parempi kuin edellinen, mutta aikalailla hidasta toipumista on luvassa. Käytiin tänään kävelemässä paikallinen pururata ympäri, lenkura on pyöreästi puolentoista kilometrin pituinen ja se oli kyllä ihan maksimisuoritus. No, hiljaa hyvä tulee.

Villi ja vapaa Ruissalossa, jäähdyttelytauko tuli tarpeeseen.

Huominen on tämän kauden viimeinen työpäivä, viikon päästä paluu sinne toiseen arkeen. Vähän jo jännittää miten se lähtee rullailemaan pitkän kesän jälkeen.