Jos sitä ei kutsuta maastoautoksi, sillä kannattaa ajaa tiellä.
keskiviikko 27. elokuuta 2008
sunnuntai 10. elokuuta 2008
Kätköilyä
Kätköretkemme II sujui jo pilottijaksoa huomattavasti paremmin.
Asiaa edesauttoivat topografiset kartat (ok, ei puhelinluettelon kartta ihan kaikkeen pysty), tiekartasto, paarmat poistava tuuli ja kunnolliset eväät (salmiakkia, suklaata ja kolaa, tietty). Lisäksi sää oli mitä mainioin, tuulesta huolimatta, aurinko paistoi mutta ei niin kuumasti että suklaa olisi sulanut autoon.
Reittisuunnitelmassa oli viisi kätköä ja Kustavin Savipaja. Suunnitelman noudattaminen tuotti jälleen kerran aavistuksenomaisia ongelmia, mutta tästä huolimatta onnistuimme löytämään kolme reitille osuvaa kätköä sekä yhden ylimääräisen. Yksi jäi löytämättä sitkeistä etsinnöistä huolimatta (ei, "metsässä kiven alla" ei ole suosikkipiiloni, sillä metsässä usein on niitä kiviä aika riittävästi) ja yksi ihan vaan unohdettiin. No, ehtiihän sen, se on ihan sen löytymättömän kulmilla.
Jumissa.
Yhtä kaikki, saldo oli erinomainen, tai vaikka ei olisi ollutkaan, niin olimme silti oikein hyvällä tuulella kotiin palatessa. Lisäksi Vuosnaisten lossirannassa sijaitsevassa kuppilassa on ihan ältsin hyvä seisova pöytä, suosittelen, ja Savipajan munkkirinkilät olivat täysin maineensa veroisia (ja villit possut herttaisia). Ja lossilla on aina kivaa ajaa! Reissun ehdoton huippuhetki.
Lossi keltainen, Sirkun paita sininen.
Ja jälleen olemme viisastuneet lajin suhteen. Itse äänestän tässä vaiheessa uraa, gepsittömänä, etsittäväksi lähinnä nähtävyyksien/muistomerkkien/muiden selkeästi tunnistettavissa olevien paikkojen kätköjä, sillä kahden kerran kokemuksella näyttäisi, että pelkän kartan kanssa on aika haastavaa löytää satunnaisen metsän keskeltä satunnaisen kiven alta yhtään mitään muuta kuin käpyjä. Tietenkin voin olla väärässäkin, ehkä elämä ei muutu yhtään sen auvoisammaksi gps kädessä. Tai sitten muuttuu. Tutustumme tilaisuuteen, jahka mahdollisuus sellaiseen tarjoutuu.
Sellaista. Tänään sataa. Selkää särkee. Pitäisi käydä juoksemassa ja päättää, mitä tekee ensi lauantain suhteen. Viime viikonlopun kesäjuhla-hää-yhdistelmä oli mun selkävialleni hieman liikaa. Pitkään aikaan se ei ole oireillut näin huolella, vaan nytpä oireilee. Mutta katsotaan, eikä synkistellä.
Asiaa edesauttoivat topografiset kartat (ok, ei puhelinluettelon kartta ihan kaikkeen pysty), tiekartasto, paarmat poistava tuuli ja kunnolliset eväät (salmiakkia, suklaata ja kolaa, tietty). Lisäksi sää oli mitä mainioin, tuulesta huolimatta, aurinko paistoi mutta ei niin kuumasti että suklaa olisi sulanut autoon.
Reittisuunnitelmassa oli viisi kätköä ja Kustavin Savipaja. Suunnitelman noudattaminen tuotti jälleen kerran aavistuksenomaisia ongelmia, mutta tästä huolimatta onnistuimme löytämään kolme reitille osuvaa kätköä sekä yhden ylimääräisen. Yksi jäi löytämättä sitkeistä etsinnöistä huolimatta (ei, "metsässä kiven alla" ei ole suosikkipiiloni, sillä metsässä usein on niitä kiviä aika riittävästi) ja yksi ihan vaan unohdettiin. No, ehtiihän sen, se on ihan sen löytymättömän kulmilla.
Jumissa.Yhtä kaikki, saldo oli erinomainen, tai vaikka ei olisi ollutkaan, niin olimme silti oikein hyvällä tuulella kotiin palatessa. Lisäksi Vuosnaisten lossirannassa sijaitsevassa kuppilassa on ihan ältsin hyvä seisova pöytä, suosittelen, ja Savipajan munkkirinkilät olivat täysin maineensa veroisia (ja villit possut herttaisia). Ja lossilla on aina kivaa ajaa! Reissun ehdoton huippuhetki.
Lossi keltainen, Sirkun paita sininen.Ja jälleen olemme viisastuneet lajin suhteen. Itse äänestän tässä vaiheessa uraa, gepsittömänä, etsittäväksi lähinnä nähtävyyksien/muistomerkkien/muiden selkeästi tunnistettavissa olevien paikkojen kätköjä, sillä kahden kerran kokemuksella näyttäisi, että pelkän kartan kanssa on aika haastavaa löytää satunnaisen metsän keskeltä satunnaisen kiven alta yhtään mitään muuta kuin käpyjä. Tietenkin voin olla väärässäkin, ehkä elämä ei muutu yhtään sen auvoisammaksi gps kädessä. Tai sitten muuttuu. Tutustumme tilaisuuteen, jahka mahdollisuus sellaiseen tarjoutuu.
Sellaista. Tänään sataa. Selkää särkee. Pitäisi käydä juoksemassa ja päättää, mitä tekee ensi lauantain suhteen. Viime viikonlopun kesäjuhla-hää-yhdistelmä oli mun selkävialleni hieman liikaa. Pitkään aikaan se ei ole oireillut näin huolella, vaan nytpä oireilee. Mutta katsotaan, eikä synkistellä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)